Otsikon sanonta pätee mielestäni erittäin hyvin tapaan, jolla maamme poliittinen johto on hoitanut velvoitteitaan sinä aikana, kun Venäjä on jatkanut epäinhimillistä hyökkäyssotaa Ukrainassa. Olen itsekin ajoittain, yksittäisissä kysymyksissä kohdistanut kritiikkiä hallitusta, ministereitä, jopa presidenttiä kohtaan.
Nyt tilanne on täysin toinen. Kerta toisensa jälkeen olemme saaneet kuulla, hyvin harkittuja ja selventäviä lausuntoja, sekä tämän päivän että huomisen turvallisuustilanteesta koskien sekä Eurooppaa että Suomen tilannetta ja tulevaisuutta. Presidentti Niinistö on ulkomailla ja ulkomaalaisille tiedotusvälineille erittäin selkeästi tuonut esille maamme näkökannat näissä asioissa. Presidentin hyvää pelisilmää kuvastaa, että hän USA:ssa antoi haastattelun juuri FOX-kanavalle ja tapasi johtavia republikaaneja kongressissa, - nämähän ovat ratkaisevassa roolissa, kun USA päättää kantansa Suomen NATO-jäsenyyteen. Pääministeri Marin puolestaan on osoittanut olevansa kotimaassa joukkuepelaaja, samaan aikaan kun hän vahvasti auttaa ruotsin kollegaansa, Magdalena Anderssonia tämän pyrkimyksessä saada ruotsin demarit NATO-hakemuksen taakse. Ulkoministeri Pekka Haavisto on enemmänkin kuin mies paikallaan. Hänen pitkäaikainen toimintansa kansainvälisenä neuvottelijana kuultaa kirkkaasti läpi kaikessa hänen työssään sekä täällä kotona että maailmalla. Puolustusministeri Antti Kaikkonen on enkä ollut minulle suurin, positiivinen, yllätys. Mies on uudessa roolissaan kasvanut kasvamistaan, niin toimissaan kuin ulostuloissaan. Siinäpä Ruotsin puolustusministeri Hultqvistille mitä mahtavin yhteistyökumppani, - kemiatkin näyttävät täsmäävän. Maininnan arvoinen on myöskin entinen ulkoministeri Alexander Stubb joka, monille ulkomaalaisille medioille antamissaan haastatteluissa, erittäin pätevästi on kuvaillut Suomen tilannetta ja eurooppalaisen turvallisuuden tulevaisuutta.
Lätkävertausta käyttääkseni Suomella on aivan mahtava ulko- ja turvallisuuspoliittinen ykkösketju. Lisäksi veskariksi löytyy sekä hallituksen että opposition puolelta hyvin monta erittäin kyvykästä, ja tilanteeseen sopivaa henkilöä.
Harvoin olen ollut yhtä tyytyväinen, jopa ylpeä, siitä miten maamme johto analysoi Suomen tilannetta ja tulevaisuutta. Ukrainaa kohdannut kriisi on selvästikin saanut johtomme karaistumaan ja skarppaamaan. Tästä on syytä osoittaa kaikille mainituille sekä monille muille johtavissa asemissa oleville, ei vähintään puolustusvoimien piirissä toimiville, suuri kunnioitus ja kiitollisuus.
Göran D.